Me Puutarhaliitossa kysyimme, ”Voiko puutarhanhoito lisätä hermoston hyvinvointia ja millä tavalla?”. Kysyjänä Tarja Miettinen, Puutarhaliiton toiminnanjohtaja ja vastaajana Tanja Sipilä, Neurotranformaatio- ja manifestointivalmentaja.
1. Miten ihmisen hermosto liittyy yllä mainittuun otsikkoon?
Ihmisen hermosto on herkistynyt aistimaan ympäristöä monin tavoin. Luonto ja erityisesti puutarhanhoito tarjoavat aisteille rauhoittavaa, rytmittävää ja ennakoitavaa ärsykettä, joka auttaa hermostoa tasapainottumaan. Hermostomme on kehittynyt vuosituhansia luonnollisessa ympäristössä, joten puutarhan äärellä olo voi palauttaa ihmistä luontaisempaan vireystilaan, vähentää stressiä ja vahvistaa tunneyhteyttä kehoon ja ympäristöön. Puutarhan monimuotoisuus, tuoksut, värit, rytmiset toistot ja käsillä tekeminen luovat kokonaisvaltaisia kokemuksia, jotka hermosto tulkitsee turvallisiksi ja rauhoittaviksi.
Hermosto elää nykyhetkessä — se säätelee kehoa sen mukaan, millaiseksi se tulkitsee tämän hetken olosuhteet. Siksi myös puutarhassa on tärkeää oppia pysähtymään tähän hetkeen: ei suorittamaan menneisyyden paineista eikä elämään tulevaisuuden vaatimuksissa. Sekä keho että puutarha tarvitsevat aikaa, tilaa ja suotuisat olosuhteet juuri siinä hetkessä. Kun ihminen ruokkii itseään läsnäololla, levolla ja ravinnolla — aivan kuten maaperää lannoitetaan ja kastellaan — myös tulevaisuuden kasvu mahdollistuu.
Kaikki päätökset, jotka teemme tässä hetkessä, muovaavat paitsi omaa hyvinvointiamme myös sitä, millainen sato kasvaa myöhemmin. Siksi sekä hermoston että puutarhan tukeminen alkaa siitä, että annamme tälle hetkelle sen, mitä se tarvitsee.
2. Voiko puutarhanhoito lisätä hermoston hyvinvointia ja millä tavalla?
Kyllä, puutarhanhoito voi merkittävästi vahvistaa hermoston hyvinvointia. Ensinnäkin se aktivoi kehoa lempeällä tavalla ja tarjoaa samanaikaisesti tilaa rauhoittumiselle ja keskittymiselle — aivan kuten tietoisuusharjoitukset. Lisäksi maan kanssa työskentely, kasvien kasvun seuraaminen ja luonnon kiertokulkuun osallistuminen voivat lisätä kokemusta merkityksellisyydestä ja elämänhallinnasta, mikä rauhoittaa hermostoa ja laskee stressitasoja.
Hermosto on tiiviisti yhteydessä koko kehon toimintaan — esimerkiksi hormonitasapainoon, suoliston hyvinvointiin ja immuunijärjestelmään. Kun puutarhassa ollaan yhteydessä maahan ja elävään ympäristöön, tämä tukee paitsi hermoston säätelyä myös suoliston mikrobiston monimuotoisuutta, mikä on tutkitusti yhteydessä parempaan vastustuskykyyn. Toisin kuin kliinisessä, suljetussa sisätilassa, luontoympäristön rikas mikrobisto voi vahvistaa ihmisen terveyttä monin tavoin ja muistuttaa meitä yhteydestä omaan kehollisuuteen.
3. Muutamia esimerkkejä ääritapauksista puutarhassa (esim. kynsisaksilla nurmikon leikkuu, nollatoleranssi rikkaruohoille) — mitä sanoisit näistä?
Nämä esimerkit kertovat siitä, kuinka syvästi puutarha voi kytkeytyä ihmisen tunteisiin, hallinnan tarpeeseen ja hermoston säätelyyn. Ääritarkkuus, kuten kynsisaksilla leikkaaminen tai täydellinen rikkaruohottomuus, voi olla ihmiselle keino luoda hallinnan tunnetta silloin, kun muu elämä tuntuu epävarmalta tai kuormittavalta. Vaikka tarkkuus voi olla joillekin rauhoittavaa, kannattaa pohtia, aiheuttaako se itselle lopulta enemmän stressiä kuin iloa. Puutarhassa olisi hyvä muistaa sallivuus ja joustavuus — se on hermostollekin tärkeämpää kuin täydellisyys.
4. Puutarhaliiton tavoitteista (ilmastoviisas ja monipuolinen puutarha, rennon tekemisen kulttuuri, yhteisöllisyys) — miten tämä tukee hermoston hyvinvointia?
Puutarhaliiton viesti rennosta, monimuotoisesta ja ilmastoviisaasta puutarhasta osuu hienosti hermoston ja koko kehon kannalta olennaisiin asioihin. Samalla tavalla kuin puutarhassa kannattaa hellittää liiallisesta kontrollista ja antaa luonnon kulkea omaa rytmiään, myös ihmiskeho ja hermosto voivat paremmin, kun niitä tuetaan lempeästi eikä vaadita jatkuvaa suorittamista.
Hermosto toimii kuin puutarha: se ei tarvitse jatkuvaa “säätämistä” ja biohakkerointia, vaan ennen kaikkea oikeanlaiset olosuhteet voidakseen hyvin. Monesti kyse ei ole siitä, mitä vielä pitäisi lisätä, vaan siitä, mitä olisi hyvä purkaa tai jättää pois — liiallinen kuormitus, kiire, sisäiset vaatimukset, stressi ja liian ankara ympäristö voivat olla keholle kuin vääränlainen kasvualusta.
Sekä ihminen että kasvi tietävät, miten kasvaa ja kukoistaa, kun olosuhteet ovat sopivat. Siksi puutarhan monimuotoisuus, sallivuus ja yhteisöllisyys tarjoavat myös symbolisen ja konkreettisen mallin siitä, miten omaa hyvinvointia voi tukea — vähemmän kontrollia, enemmän tilaa, rytmiä ja elämän rikkautta.
Haastattelija: Tarja Miettinen, toiminnanjohtaja, Puutarhaliitto ry
Vastaaja: Tanja Sipilä, Neurotranformaatio- ja manifestointivalmentaja, https://www.tanjasipila.com/