Aikaiemmat vuoden vihannekset

2014 erikoistoimaatit
2013 chilit
2012 yrtit
2011 lanttu ja nauris
2010 kerivät kaalit
2009 kurkku
2008 punajuuri
2007 salaatit
2006 parsakaali
2005 paprika
2004 palsternakka
2003 kesäkurpitsa
2002 tomaatti
2001 kukkakaali
2000 porkkana

Vuoden vihannes 2015

 Vuoden Vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Valinnan tavoitteena on monipuolistaa vihannesten käyttöä ja tuntemusta. Vuoden Vihannes on valittu ensimmäisen kerran vuonna 1967

Vuoden Vihannes 2015 - SIPULI

Teksti: Pirjo Toikkanen, ruokatoimittaja, kuva: Kotimaiset Kasvikset ry / Sanna Peurakoski

Sipuli maistuu ja tuoksuu kaiken kansan ja kaikkien kansojen ruokakulttuureissa. Siihen on varaa kaikilla, ja siitä pitävät kaikki. Sipuli on merkittävä osa suomalaistakin ruokapöytää. Perunan ja juuresten ohella sipuli on meillä ruoan ydintä.

Kotoisiin keittoihimme sipuli kuuluu aina. Luontevasti sipuli liittoutuu veden viljaan: silliin ja silakkaan, siikaan ja loheen, mätitarjoiluun. Sipulin käyttöön saadaan jatkuvasti vaikutteita muista kulttuureista, esimerkiksi välimerellisestä, aasialaisesta, meksikolaisesta, perulaisesta ja amerikkalaisesta tavasta käyttää sipulia.

Pääruoissa sipuli usein säestää kalaa, kanaa, muuta lihaa ja kasviksia. Kastiketta, marinadia ja useimpia kasvisruokia on vaikea kuvitella ilman sipulia. Sipuli on pääroolissa, kun siitä tehdään sipulikeitto, sipulipiirakka tai isot sipulit täytetään ja gratinoidaan.

Sipuleissa on varaa valita

Maailmalla viljellään sipuleita yli 20 erilaista tyyppiä, Suomessakin näistä useimpia. Kaupasta meillä saa ainakin 15 erilaista sipulia.

Kelta-, kepa- eli ruokasipuli, Allium cepa

Keltasipuli on Suomessa kaikkein tutuin ja eniten käytetty sipuli. Sitä on viljelty jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua ilmeisesti Länsi-Aasian vuoristossa. Pyöreiden ja litteänpyöreiden keltasipuleiden koko vaihtelee.

Parhaimmillaan maussa tunnistaa paahteisuutta, pähkinäisyyttä ja runsaasi aromeja ilman kitkeryyttä. Pohjoisen olosuhteissa kasvaneet oman maan keltasipulit saavat valoisasta kesästä hyvää makupotkua, jota niihin ei muualla maailmassa samalla tavalla muodostu.

Kesän ensimmäiset sipulit myydään tuoreina nippusipuleina, jotka sopivat pilkottaviksi ruokiin ja salaatteihin varsineen. Hyvin kuivattuna keltasipuli säilyy satokaudesta toiseen.

Sipuli kannattaa aina hienontaa terävällä veitsellä. Koneella hienontaen sipulin maku muuttuu ikävän karvaaksi. Kypsennettäessä sipulille riittää lempeä lämpö. Liian kuumassa sipuli palaa herkästi ja saa kitkeryyttä.

Sipuli sopii kaikkeen, mihin sipulia voi kuvitella käytettävän. Se on keittiön kiistaton perusraaka-aine ja maustaa niin keitot, padat kuin uuniruoatkin. Keltasipulista saa loistavan sipulikeiton ja sipulipiirakan.

Kypsentäminen lepyttää keltasipulin maun lempeän makeahkoksi. Kullankeltaisiksi kuullotettuna sipuli herauttaa veden kielelle. Kauniisti hienonnettu keltasipuli täydentää mätitarjoilun. Jos maku on liian voimakas, voi sipulisilpun huuhtoa kylmällä vedellä siivilässä.

Keltasipuli on loistopari peruna- ja sieniruoille. Mausteista sipulin pareiksi sopivat hyvin tuoreyrtit, esimerkiksi timjami, varsinaisista mausteista mm. neilikka.

Täältä löydät lisätietoa näistä seuraavista sipuleista:

Sipulin terveysvaikutukset kiistattomat

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että sipulit osana monipuolista ruokavaliota alentavat veren kolesterolitasoa, vahvistavat immuunijärjestelmää ja auttavat ehkäisemään syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauksien kehittymistä.

Sipulien terveysvaikutukset aiheutuvat niiden sisältämistä orgaanisista rikkiyhdisteistä ja flavonoideista ja suojaravintoaineista.

  • Kversetiini-nimisen flavonoidin lähteinä sipulit ovat erinomaisia. Kversetiini on omiaan suojaamaan virusten ja bakteerien hyökkäyksiltä.
  • Punasipuli saa värinsä antosyaaneista, jotka toimivat ihmisen elimistössä hyödyllisinä antioksidantteina.
  • Antibioottisena yhdisteenä valkosipulin allisiini ehkäisee haitallisten mikrobien toimintaa ja tulehduksia.
  • Sipulin sulfidipitoiset eteeriset öljyt avaavat tukkoisia hengitysteitä ja helpottavat flunssaista oloa.

Omenan ohella sipulit ovat suomalaisten tärkeimpiä flavonoidien lähteitä. Flavonoidien terveyttä edistävät ominaisuudet perustuvat niiden antioksidanttiominaisuuteen. Antioksidantit estävät rasvojen hapettumista eli härskiintymistä.

Niin hyvää, että itkettää

Sipulit saavat tyypillisen makunsa rikkiyhdisteitä sisältävistä aromaattisista öljyistä. Jonkin verran näitä sulfidipitoisia aineita vapautuu jo sipulia pilkottaessa. Tämä saa helposti kyyneleet valumaan silmistä. Terävä veitsi, tukeva leikkuulauta, veitsen viiltoliikkeet ja hyvä tuuletus auttavat.

Varsinainen sipulin maun salaisuus ruoissa on umami. Umami on yksi viidestä perusmausta, ja se tehostaa ja tukee ruoan muita makuja. Tähän perustuu sipulin soveltuvuus liki kaikkiin ruokiin.

Sipuleista ruoka saa täyteläistä, muita makuja pyöristävää ja syvää aromia. Usein sipuli on säestäjän roolissa ruoan makupaletissa. Jo tuoksu herättelee makuhermoja.

Käytä monin tavoin

Raakana sipulista tulee esiin kirpeys ja melko terävä, mutta aromikas maku. Huolellisesti terävällä veitsellä hienonnettu sipuli on herkkua blinien päällä mädin, smetanan ja pippurin kanssa. Miedon mateen mädin seuraan raaka sipuli sellaisenaan on liian voimakas, mutta siivilässä kylmässä vedessä huuhdottuna se ei jyrää herkkää mädin makua liiaksi. Raakaa sipulisilppua voit lisätä myös hernekeiton päälle lautaselle.

Makeat ja miedot sipulit sopivat raakoina renkaina ja suikaleina salaatteihin ja täytettyihin leipiin. Ne kuuluvat oleellisena esimerkiksi kreikkalaiseen salaattiin tai tomaattiviipaleiden lomaan, samoin tartarpihveihin. Kokeile lisätä ohuita punasipulirenkaita appelsiiniviipaleiden lomaan. Ruohosipulia, kevätsipulia, kiinalaista ruohosipulia ja usein purjoakin käytetään kypsentämättä.

Marinadeihin, pikkelsseihin ja erilaisiin muihin etikkasäilykkeisiin sipuli lisätään raakana.

Kuullotettuna kirpeänkin sipulin maku lauhtuu lempeäksi, suorastaan makeaksi. Kun kuullotat sipulia pihvien, leikkeiden, kyljysten tai esimerkiksi maksaleikkeen päälle, voit korostaa sipulin makeaa makua ripauksella sokeria. Käytä mietoa lämpöä, sillä sipuli saa liian kuumalla pannulla karvaan ja pistävän maun.

Kuullotuksessa sipuli muuttuu läpikuultavaksi, mutta se ei ruskistu. Ruskistettu sipuli on hienoarominen sekin, mutta sipuli ei saa kärventyä eikä palaa, vaan sen tulee saada kullanruskea väri. Sipulipihvin päälle sipuli saa saada aavistuksen kullanruskeaa väriä, samoin ruskeaan kastikkeeseen lisättävä sipuli.

Haudutettuna sipuli voi olla vaikka ruoan pääraaka-aine, kuten sipulikeitossa ja sipulipiirakassa. Liemiin, keittoihin, pata- ja uuniruokiin sipuli kannattaa aina kypsentää pehmeäksi. Haudutetun sipulin maku on miellyttävä ja sävykäs.

Friteeratut eli öljyssä, useimmiten taikinaan kastettuina paistetut, rapeat sipulirenkaat ovat herkkuruokaa.

Hyviä makupareja sipulille

Mausteet liittoutuvat sipulin kanssa loistavasti. Musta-, valko-, viher-, rosee- ja maustepippuri sopivat sipulin makuun. Chili ja useimmat tuoreyrtit pitävät sipulista. Sipuli ja minttu, sipuli ja salvia ovat klassikkopareja.

Timjami on sipulin kumppani ylitse muiden. Yllättävältä kuulostava, mutta toimiva makupari on sipuli ja neilikka, samoin sipuli ja muskotti. Sienet ja sipuli toimivat aina, samoin peruna ja sipuli. Valkosipulista ja vihreistä pavuista on tullut klassikkopari.

Hyviä makupareja: punasipuli & appelsiini, keltasipuli/ruohosipuli & tomaatti, peruna & sipulit, sienet & sipulit, sipuli & inkivääri, sipuli & paprika, sipuli & punajuuri, sipuli & selleri.

Hyvä tietää

  • Sipulin hiilijalanjälki on pieni, yhtä pieni kuin perunan tai juuresten. Sitä kuvataan luvulla 0,4.
  • Kaupan sipuli on Suomessa aina myynnissä merkinällä 2. luokka. Tämä johtuu siitä, että EU-laatuvaatimuksissa ykkösluokan sipulilta edellytetään, että sen kuori on täydellisen ehyt. Suomen oloissa sipulin kuori repeytyy helposti sipulinnoston, varastoinnin ja pakkaamisen yhteydessä. Vaikka sipulin kuoressa on repeämiä, itse sipuli on täysin laadukasta.
  • Suomi tuottaa sipulia 25 miljoonaa kiloa vuosittain. Vastaavaan määrään yltää esimerkiksi Bulgaria. Espanja ja Hollanti tuottavat yli miljardi kiloa ja Puolakin puoli miljardia kiloa vuodessa.
  • Suomalaisilla on sipuliin vuosisatainen suhde. Sipulia viljeltiin jo viikinkiaikaan, 800- 1000 -luvuilla. Laukka, lyöki ja lööki tarkoittivat sipulia.
  • Suomen sipuliaittoja ovat Ahvenanmaa, Varsinais-Suomi ja Pohjois-Savo.
  • Sipuli on Suomessa kulutuslukujen valossa sijalla 4. Kärkisijoja pitävät tomaatti, porkkana ja kurkku. Maailman kasviskaupassa sipuli on tomaatin jälkeen merkittävin kasvis. Suosio on ollut kasvusuunnassa.
  • Sipuli on käyttötavoiltaan yksi monipuolisimmista kasviksista. Sipuli on ekologista ruokaa. Sipuli on edullista ruokaa. Sipuli on funktionaalinen elintarvike, mikä tarkoittaa, että sipulilla on tutkimusten mukaan kiistatta terveyttä edistäviä vaikutuksia.

 

Vuoden Vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Valinnan tavoitteena on monipuolistaa vihannesten käyttöä ja tuntemusta. Vuoden Vihannes on valittu ensimmäisen kerran vuonna 1967

Erikoistomaatit - Vuoden Vihannes 2014

Perinteisen pyöreän, punaisen tomaatin rinnalla myydään paljon erikokoisia, erimuotoisia ja -värisiä erikoistomaatteja, kuten kirsikkatomaatteja, helmi- ja miniluumutomaatteja, pihvitomaatteja ja keltaisia sekä oransseja tomaatteja. Kaupan tiskillä näkyvästi esillä ovat myös erilaiset napostelutomaatit, jotka ovat varsinkin lasten mieleen. Napostelutomaatit ovatkin maukas ja terveellinen välipala.

Naapurimaista mallia?

Suomessa erikoistomaattien viljelyn yleistyminen muihin Pohjoismaihin verrattuna on ollut hidasta, vaikka kirsikkatomaatteja on täälläkin viljelty ammattimaisesti jo 1990-luvun puolivälistä lähtien.

– Tanskassa erikoistomaattien osuus tomaattien viljelyalasta on joidenkin arvioiden mukaan 60-70 prosenttia, kun Suomessa ei toistaiseksi ylletä kymmeneenkään prosenttiin, toiminnanjohtaja Jyrki Jalkanen Kauppapuutarhaliitosta arvioi.

Ruotsissa tomaatin vuosituotanto on kiloissa mitattuna laskenut, kun viljelijät ovat siirtyneet pienihedelmäisiin lajikkeisiin kannattavuussyistä. Ruotsalaiset kuluttajat arvostavat kotimaisuutta etenkin erikoistomaateissa, joiden kohdalla tämä arvostus saadaan suoraan viljelijähintaan.

Suomessa kuluttajat suosivat kotimaisia tomaatteja.Tomaatin kotimaisuusaste onkin yhä Pohjoismaiden korkein, noin 60 prosenttia. Kotimaisessa tomaatintuotannossa on panostettu pyöreään perustomaattiin. Kotimainen tomaatti on totuttu ostamaan marketin vihannesosastolta irtonaisena, punnittavana tuotteena.

Lukuisia käyttökohteita

Erikoistomaattien suosion nousuun on useita syitä. Tomaattien erilaiset muodot, värit ja käyttöominaisuudet viehättävät, ja niiden avulla haetaan vaihtelua perinteisiin ruuanlaittotapoihin ja -resepteihin. Pienet tomaatit sopivatkin hyvin naposteluun, salaatteihin ja pastaruokiin. Isot tomaatit sopivat voileipiin ja yleisesti ruuanlaittoon sekä grillaukseen.

 

Lähde: Kauppapuutarhaliitto ry / Jyrki Jalkanen.

Tiedote löytyy myös: www.kauppapuutarhaliitto.fi > tiedotteet/ajankohtaista

 

 

Vuoden vihannes 2013

Vuoden Vihanneksen valitsevat vuosittain puutarha-alan keskusjärjestö Puutarhaliitto ry ja Kotimaiset Kasvikset ry apunaan muut alan järjestöt ja asiantuntijat. Valinnan tavoitteena on monipuolistaa vihannesten käyttöä ja tuntemusta. Vuoden Vihannes on valittu ensimmäisen kerran vuonna 1967.

Chilit on valittu Vuoden vihannekseksi vuonna 2013.


Chilit herättävät intohimoja moneen suuntaan niin syöjissään kuin kasvattajissaankin. Viljelykasveina chilit eivät ole helpoimmasta päästä, mutta silti ne ovat innostaneet etenkin monia miehiä puutarhatöiden pariin. Runsas laji- ja lajikekirjo tuovat viljelyyn mielenkiintoa ja haasteita. Chilit koukuttavat joitakin myös fyysisesti. Palkojen tulinen polte saa nimittäin ihmisessä aikaan endorfiiniryöpyn.  

Chilien alkuperä
Paprikakasvit ovat kotoisin Etelä-Amerikasta, jossa ihmiset ovat viljelleet ja jalostaneet niitä jo miltei 10 000 vuotta. Chilit kuuluvat tomaatin, munakoison ja perunan tavoin koisokasvien sukuun. Domestikaation seurauksena kaupalliseen viljelyyn on valikoitunut viisi yleisempää lajia, joista on tarjolla satoja ja jopa tuhansia eri lajikkeita. Lisäksi tunnetaan lähemmäs 30 villichililajia.

Makea ruokapaprika on Capsicum annuum -lajin tunnetuin edustaja Suomessa. Samaan lajiin kuuluu myös tulisia chili- ja maustepaprikoita. Muita tärkeitä chililajeja ovat C. chinense, frutescens, baccatum ja pubescens.

Chilit levisivät Amerikoista Kolumbuksen paateilla Espanjan kautta pohjoiselle pallonpuoliskolle 1500-luvulla. Chileistä tuli pian erottamaton osa esimerkiksi aasialaista keittiötä, jossa oli jo totuttu voimakkaisiin makuihin pippurin muodossa.

Chilit rakastavat valoa ja lämpöä
Paprikakasvit vaativat pitkän taimikasvatusajan ennen kukinnan alkua ja hedelmien kehittymistä. Etenkin kotiviljelyssä tärkein kasvua rajoittava tekijä on valon vähyys. Valon ja lämmön lisäksi chilit vaativat tarkkaa kastelua, sillä kasvin painosta juurten osuus on vain noin 10 %. Liiallinen märkyys voi näkyä esimerkiksi heikentyneenä sadontuottona.

Paprikakasveille on ominaista sadon jaksottaisuus. Chileillä satotaakkaa voi jakaa ja näin varmistaa hedelmien tasaisempi kypsyminen keräämällä palkoja jatkuvasti. Paprikakasvit ovat itsepölytteisiä, mutta niukoissa valo-olosuhteissa kukkien pölyttymistä ja hedelmöittymistä voidaan edistää kimalaisten avulla – tai kotiviljelyssä pumpulipuikoilla.

Kapsaisiini tekee paprikoista chilejä
Kasvitieteellisesti chilin hedelmä on marja. Useimmiten hedelmiä kutsutaan paloiksi. Palkojen tulisuus johtuu kapsaisinoideista, erityisesti yhdisteestä nimeltään kapsaisiini. Eniten näitä polttavia yhdisteitä on vaaleissa siemenkiinnikkeissä.

Kapsaisinoidit sitoutuvat hermoston reseptoreihin, jotka tuottavat aistimuksen kivusta ja poltteesta. Tämä saa kuitenkin aikaan mielihyvää tuottavan endorfiinin vapautumisen, jolloin chileihin voi syntyä jonkinasteinen riippuvuus. Koska kapsaisinoidit ovat rasvaliukoisia yhdisteitä, poltetta ei voi lievittää vedellä.  Parhaiten tulisuutta voi huuhdella suusta rasvaisilla maitotaloustuotteilla tai leivällä. Myös kädet on syytä suojata hyvin tulisia chilejä käsiteltäessä.

Kapsaisiinilla on todettu olevan joitakin terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Se muun muassa suojaa mahahaavalta, ainakin rottia, ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Chileissä on myös runsaasti vitamiineja, erityisesti C- ja E-vitamiinia.

Kauneutta hyötytarhaan
Chilit ovat ennen kaikkea hyötykasveja, mutta niillä on myös koristearvoa. Chilien kukkien koossa, värissä ja tuoksuissa on eroja, mutta suurin ja pitkäkestoisin koristearvo löytyy värikkäistä hedelmistä.

Runsaasta lajikevalikoimasta johtuen palkojen väri vaihtelee punaisen eri sävyistä oranssiin ja keltaiseen. Lisäksi on olemassa chililajikkeita, joiden hedelmät ovat tummanvioletteja tai liki mustia. Palkojen muodoissa lajikkeiden välillä on suuria eroja. Jotkut paloista ovat kapean pitkiä, jotkut taas pyöreän muhkuraisia.

Lajikkeet eroavat toisistaan myös lehtien värin ja kasvutavan mukaan. Matalakasvuisia lajikkeita voi käyttää vaikkapa ruukkuistutuksissa tuomassa uutta ilmettä kesäkukkien keskelle. Lisäksi on jalostettu koristechilejä, joiden arvo perustuu nimenomaan näyttävään ulkonäköön eikä niinkään palkojen makuun ja tulisuuteen.

Suomalaiset chilit kasvavat kasvihuoneissa ja kotona
Chilejä viljellään ammattimaisesti myös Suomessa muutamalla kauppapuutarhalla. Vaikka chilien käyttö suomalaisessa keittiössä on vielä melko pientä, kiinnostus chilejä kohtaan on jatkuvassa kasvussa. Kansainvälistymisen myötä suomalaiset uskaltavat yhä rohkeammin käyttää chilejä ruuanlaitossa, jopa suklaisissa jälkiruuissa. Chilipalkoja myydään tuoreina, mutta myös jatkojalostettuina tuotteina chilijauheista säilykkeisiin.

Suomesta löytyy runsaasti innokkaita chiliharrastajia, niin kasvattajia kuin syöjiä. Esimerkiksi Tampereella järjestettävät chilifestarit ovat keränneet useana vuonna yli 20 000 kävijää. Suomen Chiliyhdistyksen jäsenmäärä on myös kasvussa.

Kuvia chileistä: www.kukkainfo.fi > kuvapankki